Carlos, Sakaali, terroristi

	Carlos, Sakaali, terroristi
			Ilich Ramírez Sánchez syntyi Venezuelassa 1949. Uskonnollisen vaimonsa ankarasta vastustuksesta huolimatta marxilainen asianajajaisä antoi pojalleen etunimeksi Vladimir Iljitš Leninin mukaan "Ilich". Vanhempiensa erottua Ilich lähetettiin radikaaleista vasemmistolaisopeistaan tunnettuun kouluun Caracasiin ja jo 15-vuotiaana poika liittyikin Venezuelan kommunistiseen puolueeseen. 1966 Ilich muutti äitinsä matkassa Lontooseen. 1960-luvun lopulla hän opiskeli Neuvostoliitossa mutta jo vuonna 1970 hänet potkaistiin ulos moskovalaisesta Patrice Lumumba -yliopistosta.
	Ilichin teinivuosista ja aikuistumisen alkuajoista ei paljon tiedetä mutta hänen epäillään kiinnostuneen palestiinalaisten kohtalosta juuri opiskeluaikoinaan. Hän matkusti 1970-luvun alkupuolella Lähi-itään ja hänen tiedetään osallistuneen Jordaniassa sissikoulutukseen. Näihin aikoihin häntä alettiin kutsua myös nimellä Carlos. Myöhemmin tunnetummaksi tuli pelkoa herättävä nimi Sakaali.
			Carloksen ensimmäinen näytönpaikka oli 1973, kun hän yritti murhata Brittiläisen sionistifederaation varajohtajana ja Marks & Spencer -tavaratalon hallituksen puheenjohtajana toimineen Joseph Sieffin (1906–82). Hän kuitenkin epäonnistui, koska hänen aseensa meni ratkaisevalla hetkellä epäkuntoon. Myös muutamat muutkin hänen hankkeistaan epäonnistuivat, esimerkiksi vuonna 1974 hän yritti ampua alas Ranskassa, Orlyn kentällä israelilaisen El Al -lentoyhtiön matkustajakoneen mutta kranaatti ei osunut nousukiidossa olevaan koneeseen vaan putosi parkkipaikalle.
	Joulukuussa 1975 Carlos kuitenkin räjäytti varsinaisen mediapommin, jonka myötä hänen nimensä ja maineensa levisi kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Carlos johti ryhmää, joka hyökkäsi öljynviejämaiden yhteistyöorganisaation, OPECin päämajaan Wienissä ja otti panttivangeikseen lähes kuusikymmentä OPECin edustajaa. Tarkoitusperiltään hieman hataran kaappausdraaman aikana kidnapattuja lennätettiin mm. Algeriin ja Libyan Tripoliin, missa viimeisetkin panttivangit vapautettiin ja terroristit saivat turvapaikan.
			Carlosin on väitetty osallistuneen myös israelilaisurheilijoiden tappamiseen vuonna 1972 Münchenin olympialaisten aikana sekä Air Francen lentokoneen kaappaukseen vuonna 1976. Vasemmistolaisella ja erityisen kielitaitoisella terroristilla on ollut yhteyksiä mm. saksalaiseen Baader–Meinhof-ryhmään sekä Libyan itsevaltiaaseen Muammar Gaddafiin.
	Tukea ja rahoitusta hän sai useammastakin maasta, kuten Syyriasta, Sudanista, Jordaniasta sekä Unkarista. Värikäs ja erityisen ristiriitainen persoona liitettiin lähes kaikkiin terroritekoihin ja salamurhiin 1970- ja -80-luvuilla ja hän oli yksi kylmän sodan aikaisen terrorismin pelätyimpiä hahmoja.
			Carlos jäi kiinni 1994 Ranskan salaisen poliisin erikoislaatuisessa operaatiossa Sudanissa, josta hänet tuotiin Pariisiin. 1997 Carlos tuomittiin elinkautiseen vankeusrankaistukseen. Vankilassa hän on mm. kirjoittanut kirjan ja avioitunut asianajajansa Isabelle Coutant-Peyerin kanssa. Hän on myös valittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ylipitkistä kuulusteluista. Olivier Assayasin elokuvahanketta hän on kommentoinut sanomalla, että "Aina tulee olemaan elokuvia ja kirjoja, jotka kertovat minusta silkkaa sontaa. Luin Carloksen käsikirjoituksen ja siinä on tahallisia historian väärennöksiä ja suoranaisia valheita". Coutant-Peyre on nostanut useampiakin syytteitä Carlos-elokuvaa vastaan, mutta hän on myös vaatinut miehelleen rojalteja elokuvan tuotosta.
			Olivier Assayasin ohjaama, 5 1/2-tuntinen Ilich Ramírez Sánchezista kertova elokuva Carlos, esitetään festivaalilla la 28. elokuuta klo 12.00 Kino Tapiolassa. Elokuvassa on kaksi väliaikaa. Elokuvan lyhyt versio tulee tuonnempana teatterilevitykseen, mutta täyspitkää elokuvaa ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole mahdollista nähdä valkokankaalla muualla kuin Espoo Cinéssä.

	Kaikki sivun kuvat ovat peräisin Assayasin elokuvasta.